Ansaittu ja tilattu

Tähän on lopulta sitten tultu, kirjoitan blogipäivitystä vessassa. Ainoa paikka, jossa voin olla lukon takana. Rauhassa. Oveen tosin kolkutellaan jo ensimmäisen lauseen jälkeen, joten tekstiä tullenee tähän postaukseen mahdollisimman vähän.

Isänpäivää ja äitienpäivää ei tule isommin juhlittua. Pyrin siihen, etten hösää Miehelle mitään, kun ei ole minun isä. Lapselta tuo päinvastoin joskus tuntuu. Eikä Miehenkään tarvitse kasata paineita äitienpäivästä. Kunhan muistaa, että kivulla ja säryllä olen hänen lapsensa maailmaan saattanut ja timanttini sen vuoksi ansainnut!

Koo ja Konttinen muistivat isäänsä aamulla kortein ja hoidossa askarrellulla lahjalla. Koo avusti kakun tekemisessä sen minkä pystyi ja mulla pinna piti. Wagnerin kuvasta puuttuu ainoastaan pierupilvi. Koo nimittäin lohkaisi tänään isäänsä kuunnellessaan, että "no siellähän rupse kuuluu...!"

Samalle viikonlopulle isänpäivän kanssa osui tilattu kakku 8 -vuotiaalle pojalle. Sain vapaat kädet kakun täytteiden ja koristelun suhteen. Kuultuani päivänsankarin jalkapalloharrastuksesta mulla karkasi taas mopo käsistä. Harmi, etten vielä osaa vääntää marsipaanista itse noita ukkeleita ja maaleja. Ne on ostettu kaupasta. Kakkupohjakin hajosi eikä pelikentän pursotukset menneet niinkuin olisin toivonut... ja lisäksi muuta asiaankuuluvaa itsensä aliarviointia kakun tiimoilta.